Nalleilua

Sain idean parran kasvattamiseen viime kesän leikkauksen jälkeen, koska tuolloin haavan sorkkiminen partakoneella tai -höylällä oli kiellettyä parin viikon ajan. Tuloksena oli tietenkin parta, josta sain yllättäen positiivista palautetta. Tosin parta on herättäny myös hymyä ystävissä, joita en ole vähään aikaan nähnyt, mikä voinee johtua myös siitä, että olen "sattumalta" ruvennyt pitämään myös metsuripaitoja. Näytän kuulemma leppoisammalta.

Vasta tänään tajusin etsiä netistä neuvoja parran kasvatukseen liittyen. Olen trimmaillut naamaani, mutta parta ei näytä niin hyvältä kuin haluaisin. Sain selville, että vastoin yleisiä ennakkoluuloja partaa ei kannata trimmata tai siistiä kasvatusvaiheessa. Esimerkiksi Beards.org neuvoo olemaan kokonaan ajamatta ensimmäisen kuukauden ajan. Pitänee jemmata kaikki parranajovehkeet kellariin ja kaivaa ne sieltä vasta ensi vuoden puolella.

Miksi sitten kasvatan partaa? En kehtaa myöntää tämän hektisen miesten naamakarvamuodin vaikuttavan tähän projektiin, mutta kehtaan myöntää olevani epävarma omasta miehisyydestäni. Mikä olisi olisikaan apu tähän kuin parran kasvatus ja salilla käynti?:)

Mieleeni on tullut myös nallemaisen ulkonäon tavoittelu. Minusta ei saa ainakaan hetkessä sixpack-atleettiadonista ja mallipojalta en edes halua näyttää, joten yritetään sitten skarpata ulkonäön suhteen vähän toiseen suuntaan. Tosin myös kilot putoavat hiljalleen ja uskoisin niiden lähteneen rasvana ja sen puolesta puhuvat ainakin puntteja nostellessa lisääntyneet voimat.

Muita syitä parran kasvatukseen ovat myös kaljuuntuminen ja arven peittäminen parralla. Kaljun ja parran yhteyttä en oikein osaa selittää, mutta ne kuuluvat yhteen. Leikkausarpi kaulassa taas saa minut näyttämään linnakundilta ja katutappelijalta, mitä en halua.

Ja paras syy on parran kasvatukseen on tietenkin sen kasvattaminen ihan puhtaasti huvin vuoksi!

Koita jaksaa

Näin kaupassa tutun näköisen suunnilleen ikäiseni miehen, joka näytti surulliselta. Mies katsoi minua kuin olisimme tuttuja. Vähän ajan päästä mies paljastui puolitutuksi armeijasta.

Vaihdoimme kuulumisia ja kerroin peruasiat: opintoja, työtä ja harrastuksia. En maininnut ahdistuksestani, koska tapanani ei ole enää avautua tutuille eikä tuntemattomille, sillä se saa ihmiset vaikeiksi. En myöskään kokenut tarvetta siihen.

Mies kertoi olevansa surullinen isänsä kuoleman johdosta. Hän nyyhkytti ja kertoi löytäneensä isänsä kuolleena. Muistan erään jo valmiiksi alkoholille person ystäväni rankan ryyppyputken vastaavan tapahtuman aiheuttamana. Se ei ollut kaunista katseltavaa, mutta en ystävänä voinut muuta kuin huolestua.

En osannut parin minuutin keskustelun jälkeen sanoa muuta kuin: "Koita jaksaa." Se näytti lohduttavan. Mies kiitti ja lupasi koittaa jaksaa.

Muistan erään vastaavanlaisen tilanteen omasta elämästäni. Muutama vuosi sitten eräs hyvä ystäväni yritti vahingoittaa itseään ja veimme hänet sairaalaan hänen silloisen tyttöystävänsä kanssa. Tilanne oli rankka, vaikka olinkin osannut pelätä sitä jo jonkin aikaa.

Seuraavana päivänä lievitin pahaa oloani ja ahdistustani ostamalla levyjä. Jotenkin vahingossa kerroin edellisen illan tapahtumista levykaupan myyjälle ja tämä sanoi: "Koita jaksaa." Se helpotti omaa oloani, vaikka hetkeä myöhemmin ihmettelin, miksi olin puhunut ventovieraalle tämän kaltaisesta asiasta. Tajusin myyjän myös vaivaantuneen aivan kuin itsekin hieman vaivaannuin, kun puolituttu kertoi isänsä kuolemasta.

Tarinoiden opetus (jos sellainen on olemassa) on kaiketi yksinkertainen: "Koita jaksaa."

Jazz on parasta musaa!

Ahdistus vaivannut liian usein ja varsin ikävällä tavalla. Elämän iloista nauttiminen on itsesäälin syövereissä usein vaikeaa ja joskus jopa mahdotonta.

Yleensä ahdistuksen keskellä musiikki on eräs pakopaikoistani. Keskittyminen rentouttaa ja onnistun unohtamaan ahdistukseni. Viime aikoina en ole kyennyt keskittymään, mutta pientä helpotusta on ilmassa: pystyn taas nauttimaan musiikista!

Jazz on hienoa musiikkia, mutta sen kuuntelu jää usein liian vähälle. Olen aina rakastanut sitä, mutta rakastun aina uudestaan. Kyllä: jazz on parasta!

Ikääntymistä

Saavutin vähän aikaa sitten rokkitähden kuoliniän, johon nuoruuskin kai sitten loppuu. En tiedä.

Valitettavasti oma nuoruuteni on ollut lähes jatkuvaa ahdistusta ja sairastelua. Katkerina aikoina muistan parhaiten ne tuskaiset hetket, päivät, viikot ja kuukaudet, joita olen kokenut. En halua julkisesti kertoa enempää, mutta voin vakuuttaa kokeneeni liian monta ikävää asiaa.

Onnistuin kuitenkin vierittämään taas ison kiven sydämeltäni. Helppoa se ei ollut, mutta lopussa silti seisoi kiitos, ihme kyllä. Olen tottunut pettymyksiin, mutta otan silti ne raskaasti, mikä on tehnyt minusta ajoittain kyynisen ja katkeran.

Katsoin leffaa viime perjantaina ja jotain ihmeellistä tapahtui. Jostain syystä elokuva muistutti minua lapsuudestani, ajasta johon liittyy paljon ikäviä muistoja. Kasvoin narsistin lapsena, enkä tuntenut kelpaavani. Lähivuosina olen muistanut lapsuuteni huonossa valossa.

Silloin kaikki muuttui hetkeksi. En enää tuntenut katkeruutta. En muistellut lapsuuttani pahalla. Muistin hyvät hetket lapsuudestani. Niitäkin oli paljon. Uskokaa huviksenne. Samalla miltei unohdin ikävät asiat, jotka ovat vuosia velloneet mielessäni. Ehkä oli jo aikakin.

Katkeruudelta rauhassa ollessani ajattelen eletyn elämäni tehneen minustan sen ihmisen, joka olen nyt. En haluaisi olla kukaan muu.

Helpotus

Eräs asia vaivasi mieltäni kuukausia. Pääsin siitä yli pari tuntia sitten ja tuntui todella siltä, että kivi olisi pudonnut sydämeltäni.

Ahdistus on kauheaa, mutta siitä irti pääsy tuo vertaansa vailla olevan vapauden tunteen. Vaikeiden tunnelukkojen avautuminen on kerrassaan mahtavaa ja usein siihen liittyy vielä hyväksytyksi tulemisen kokemus.

Vaikka minussa on paljon vikoja, olen silti ihan hyvä. Minulla on ihmisarvo ja toivoa.

Välillä itsestäänselvyyksien tajuaminen on hyvin hankalaa kaltaiselleni tuomitsevalle ja itsekritiikissä hyvin pitkälle menevälle ihmiselle.

Tunnelukkojen avautuminen avaa usein myös tunne-elämän, jonka olemassaolon ahdistuksen puuskissa torjun helposti. Torjuminen on kaltaiselleni ihmiselle hyvin ahdistavaa. Tuntuu kuin pää olisi täynnä tukahdutettuja tunteita, jotka vaativat ulospääsyä, mutta minä hölmö en uskalla niitä ulos päästää.

Samalla lamaantuu myös kyky liikuttua, suuttua, iloita, surra...ja jäljelle jää vain katkeruus ja viha maailmaa kohtaan.

Huh. Nyt on helpottunut olo.

Fiilistelyä

Lähden ensi viikolla pikkureissulle Kevon kansallispuistoon Utsjoelle. Sitä odotellessa joutuu fiilistelemään heinäkuun Kilpisjärven reissun kuvia.

Pari hyvää levyä

Flying Lotus - Cosmogramma

Viime vuoden Flow:ssakin vierailleen Fying Lotuksen uusin albumi on itselleni ehkä vaikuttavin tänä vuonna ilmestynyt levy. Teos tempaisee mukaansa niin voimakkaasti, että koko levyn joutuu usein kuuntelemaan kerralla läpi.

En oikein tiedä, mihin genreen tämä menisi, joten parasta olisi varmaan puhua Flying Lotus-musiikista tai korkeintaan laptop-musiikista. Soundissa kuuluu hip hopin ja jazzin lisäksi myös monien eri konemusiikkityylien vaikutus aina trancesta dubsteppiin ja ambientista teknoon. Juuri ennalta-arvaamattomuus tekeekin Flying Lotuksesta niin kiehtovan. Jos pitäisi valita joku läppärimusiikkilevy monien kiinnostavien joukosta, se olisi luultavasti tämä.

Gonja Sufi - A Sufi And A Killer

Yleensä suhtaudun Pitchforkin hehkutuksiin varsin epäilevästi, mutta tällä kertaa voin myöntää iloiten olevani väärässä. Flying Lotuksen tavoin tämäkään ei uppoa mihinkään kategoriaan, vaan risteilee niiden välillä äärimmäisen vangitsevalla tavalla.

On aika erikoista, että olen pitänyt kahdesta mihinkään genreen menemättömästä levystä näin suurissa määrin. Yleensä suhtaudun crossover-musiikkiin äärimmäisen skeptisesti, koska crossover on hemmetin vaikea laji niin artistille kuin kuuntelijallekin. Tietyn genren musiikkia kuunnellessa virittäytyy tiettyyn tunnelmaan ja saa mitä tilaa. Crossoveria on vaikeampi kuunnella.

Jos joku lukee tätä, niin suositelkaas jotain hyviä levyjä tältä vuodelta. Erityisesti indie, metalli (black, death ja doom...) ja electronica kiinnostavat, koska tietämykseni noista genreistä on äärimmäisen huono. Kaikkea hyvää saa toki ehdottaa!