Koita jaksaa

Näin kaupassa tutun näköisen suunnilleen ikäiseni miehen, joka näytti surulliselta. Mies katsoi minua kuin olisimme tuttuja. Vähän ajan päästä mies paljastui puolitutuksi armeijasta.

Vaihdoimme kuulumisia ja kerroin peruasiat: opintoja, työtä ja harrastuksia. En maininnut ahdistuksestani, koska tapanani ei ole enää avautua tutuille eikä tuntemattomille, sillä se saa ihmiset vaikeiksi. En myöskään kokenut tarvetta siihen.

Mies kertoi olevansa surullinen isänsä kuoleman johdosta. Hän nyyhkytti ja kertoi löytäneensä isänsä kuolleena. Muistan erään jo valmiiksi alkoholille person ystäväni rankan ryyppyputken vastaavan tapahtuman aiheuttamana. Se ei ollut kaunista katseltavaa, mutta en ystävänä voinut muuta kuin huolestua.

En osannut parin minuutin keskustelun jälkeen sanoa muuta kuin: "Koita jaksaa." Se näytti lohduttavan. Mies kiitti ja lupasi koittaa jaksaa.

Muistan erään vastaavanlaisen tilanteen omasta elämästäni. Muutama vuosi sitten eräs hyvä ystäväni yritti vahingoittaa itseään ja veimme hänet sairaalaan hänen silloisen tyttöystävänsä kanssa. Tilanne oli rankka, vaikka olinkin osannut pelätä sitä jo jonkin aikaa.

Seuraavana päivänä lievitin pahaa oloani ja ahdistustani ostamalla levyjä. Jotenkin vahingossa kerroin edellisen illan tapahtumista levykaupan myyjälle ja tämä sanoi: "Koita jaksaa." Se helpotti omaa oloani, vaikka hetkeä myöhemmin ihmettelin, miksi olin puhunut ventovieraalle tämän kaltaisesta asiasta. Tajusin myyjän myös vaivaantuneen aivan kuin itsekin hieman vaivaannuin, kun puolituttu kertoi isänsä kuolemasta.

Tarinoiden opetus (jos sellainen on olemassa) on kaiketi yksinkertainen: "Koita jaksaa."