Helpotus

Eräs asia vaivasi mieltäni kuukausia. Pääsin siitä yli pari tuntia sitten ja tuntui todella siltä, että kivi olisi pudonnut sydämeltäni.

Ahdistus on kauheaa, mutta siitä irti pääsy tuo vertaansa vailla olevan vapauden tunteen. Vaikeiden tunnelukkojen avautuminen on kerrassaan mahtavaa ja usein siihen liittyy vielä hyväksytyksi tulemisen kokemus.

Vaikka minussa on paljon vikoja, olen silti ihan hyvä. Minulla on ihmisarvo ja toivoa.

Välillä itsestäänselvyyksien tajuaminen on hyvin hankalaa kaltaiselleni tuomitsevalle ja itsekritiikissä hyvin pitkälle menevälle ihmiselle.

Tunnelukkojen avautuminen avaa usein myös tunne-elämän, jonka olemassaolon ahdistuksen puuskissa torjun helposti. Torjuminen on kaltaiselleni ihmiselle hyvin ahdistavaa. Tuntuu kuin pää olisi täynnä tukahdutettuja tunteita, jotka vaativat ulospääsyä, mutta minä hölmö en uskalla niitä ulos päästää.

Samalla lamaantuu myös kyky liikuttua, suuttua, iloita, surra...ja jäljelle jää vain katkeruus ja viha maailmaa kohtaan.

Huh. Nyt on helpottunut olo.

Fiilistelyä

Lähden ensi viikolla pikkureissulle Kevon kansallispuistoon Utsjoelle. Sitä odotellessa joutuu fiilistelemään heinäkuun Kilpisjärven reissun kuvia.

Pari hyvää levyä

Flying Lotus - Cosmogramma

Viime vuoden Flow:ssakin vierailleen Fying Lotuksen uusin albumi on itselleni ehkä vaikuttavin tänä vuonna ilmestynyt levy. Teos tempaisee mukaansa niin voimakkaasti, että koko levyn joutuu usein kuuntelemaan kerralla läpi.

En oikein tiedä, mihin genreen tämä menisi, joten parasta olisi varmaan puhua Flying Lotus-musiikista tai korkeintaan laptop-musiikista. Soundissa kuuluu hip hopin ja jazzin lisäksi myös monien eri konemusiikkityylien vaikutus aina trancesta dubsteppiin ja ambientista teknoon. Juuri ennalta-arvaamattomuus tekeekin Flying Lotuksesta niin kiehtovan. Jos pitäisi valita joku läppärimusiikkilevy monien kiinnostavien joukosta, se olisi luultavasti tämä.

Gonja Sufi - A Sufi And A Killer

Yleensä suhtaudun Pitchforkin hehkutuksiin varsin epäilevästi, mutta tällä kertaa voin myöntää iloiten olevani väärässä. Flying Lotuksen tavoin tämäkään ei uppoa mihinkään kategoriaan, vaan risteilee niiden välillä äärimmäisen vangitsevalla tavalla.

On aika erikoista, että olen pitänyt kahdesta mihinkään genreen menemättömästä levystä näin suurissa määrin. Yleensä suhtaudun crossover-musiikkiin äärimmäisen skeptisesti, koska crossover on hemmetin vaikea laji niin artistille kuin kuuntelijallekin. Tietyn genren musiikkia kuunnellessa virittäytyy tiettyyn tunnelmaan ja saa mitä tilaa. Crossoveria on vaikeampi kuunnella.

Jos joku lukee tätä, niin suositelkaas jotain hyviä levyjä tältä vuodelta. Erityisesti indie, metalli (black, death ja doom...) ja electronica kiinnostavat, koska tietämykseni noista genreistä on äärimmäisen huono. Kaikkea hyvää saa toki ehdottaa!

Kiloja

Kyllästyin taas jonkin aikaa sitten ylipainooni, kuten joistain kirjoituksista voi varmaan arvata, vaikka niissä itseinho onkin useimmiten päällimmäisenä. Tällä hetkellä en kuitenkaan vihaa itseäni. Vihaan vain ylimääräisiä ulokkeita itsessäni, ennen kaikkea vatsaa. Olen iän myötä muuttunut kokovartalolihavasta enemmän keskivartalolihavaksi.

Joskus teininä miltei rukoilin kokovartalolihavuuden sijaan oikeasti isoa kaljamahaa. Pidin perseeseen kertyvää rasvaa epämiehekkään näköisenä. Sinänsä oikein ajateltu, sillä miesten lihavuus on useimmiten juuri keskivartalolihavuutta. Toisin sanoen kaljamaha on miehekäs. Muistaakseni jonkun saksalaisen naistenlehden lukijatkin olivat sitä mieltä joskus 90-luvulla - tai niin ainakin saksanopettaja väitti.

Koska kyllästyin ylipainooni, päätin tehdä asialle jotain. Rupesin siis laihduttamaan, tai siis parantamaan elämäntapojani. Laihduttaminenhan ei tunnetusti toimi. Olen itse hyvä todiste siitä, sillä olen eläessäni laihduttanut kymmeniä kiloja saaden ne takaisin ennemmin tai myöhemmin. Tällä kertaa en tosin saanut vähän yli vuosi sitten laihdutetuista kiloista takaisin kuin puolet ja niistäkin on osa jo lähtenyt.

Olen pari kertaa pudottanut painoa reilusti Atkins-tyyppisellä ruokavaliolla, missä ei mielestäni ole periaatteessa mitään vikaa, jos erittäin runsaan lihansyönnin eettiset ulottuvuudet unohdetaan. Paino putoaa (liiankin) kovaa vauhtia ja ketoosissa olo pääosin hyvä, jos jaksaa sinnitellä pari päivää kestävän päänsäryn yli.

Omalla kohdallani äärimmäisen vähillä hiilihydraateilla tai ketoosilla laihduttaminen kaatui yleensä kahteen seikkaan: luonteeseen ja käytännön hankaluuteen. Olen luonteeltani ehdoton, joten lyön liian helposti hanskat tiskiin, jos tiukassa ruokavaliossa pysyminen ei onnistu. Kun tähän lisätään vielä todella niukkahiilihydraattisen ruokavalion noudattamisen hankaluus, on jojo-liike valmis.

Nopeassa ja raivokkaassa laihduttamisessa on myös muita ongelmia. Paino ei lähde vain rasvasta, sillä nopeasti laihdutettaessa myös lihasta lähtee. En haluaisi menettää vähiä lihaksiani.

Tällä kertaa tavoitteena onkin hitaampi painonpudotus yhdistettynä pysyviin muutoksiin. Pyrin aerobisen liikunnan lisäksi käymään salilla vähintään pari kertaa viikossa, sillä painoharjoittelu minimoi lihasten pienenemisen. Sen lisäksi painoharjoittelu nostaa aineenvaihduntaa pidemmäksi aikaa.

En myöskään yritä pitää mitään älytöntä kalorivajetta. Pyrin sen sijaan pudottamaan painoa 0,5-1 kg viikossa ja olemaan stressaamatta, jos paino ei joka viikko putoakaan.

Ainakin muutama ensimmäinen viikko on sujunut hyvin. Syön mahdollisimman säännöllisesti ja olen huomannut sen vähentävän ruuanhimoa. Itse asiassa olen joskus jopa joutunut syömään pizzaa, koska säännöllisesti syötyä terveellistä ruokaa joutuu syömään määrällisesti aika paljon saadakseen riittävästi kaloreita edes laihdutettaessa. Ainakin tähän saakka on sujunut hyvin. Ainut ongelma on satunnaisen viikonloppuisen kaljanjuonnin aiheuttama turvotus, mutta sekin poistuu muutamassa päivässä.

Uskaltaisin näin alkuinnostuksen vallassa väittää aika lähellä suosituksia olevan ruokavalion sopivan minulle. Myös hidas tahti sopii, sillä silloin on pakko hyväksyä se tosiasia, että näin suurta ruhoa ei ihan hetkessä muuteta pienemmäksi.