Helpotus

Eräs asia vaivasi mieltäni kuukausia. Pääsin siitä yli pari tuntia sitten ja tuntui todella siltä, että kivi olisi pudonnut sydämeltäni.

Ahdistus on kauheaa, mutta siitä irti pääsy tuo vertaansa vailla olevan vapauden tunteen. Vaikeiden tunnelukkojen avautuminen on kerrassaan mahtavaa ja usein siihen liittyy vielä hyväksytyksi tulemisen kokemus.

Vaikka minussa on paljon vikoja, olen silti ihan hyvä. Minulla on ihmisarvo ja toivoa.

Välillä itsestäänselvyyksien tajuaminen on hyvin hankalaa kaltaiselleni tuomitsevalle ja itsekritiikissä hyvin pitkälle menevälle ihmiselle.

Tunnelukkojen avautuminen avaa usein myös tunne-elämän, jonka olemassaolon ahdistuksen puuskissa torjun helposti. Torjuminen on kaltaiselleni ihmiselle hyvin ahdistavaa. Tuntuu kuin pää olisi täynnä tukahdutettuja tunteita, jotka vaativat ulospääsyä, mutta minä hölmö en uskalla niitä ulos päästää.

Samalla lamaantuu myös kyky liikuttua, suuttua, iloita, surra...ja jäljelle jää vain katkeruus ja viha maailmaa kohtaan.

Huh. Nyt on helpottunut olo.