Nalleilua

Sain idean parran kasvattamiseen viime kesän leikkauksen jälkeen, koska tuolloin haavan sorkkiminen partakoneella tai -höylällä oli kiellettyä parin viikon ajan. Tuloksena oli tietenkin parta, josta sain yllättäen positiivista palautetta. Tosin parta on herättäny myös hymyä ystävissä, joita en ole vähään aikaan nähnyt, mikä voinee johtua myös siitä, että olen "sattumalta" ruvennyt pitämään myös metsuripaitoja. Näytän kuulemma leppoisammalta.

Vasta tänään tajusin etsiä netistä neuvoja parran kasvatukseen liittyen. Olen trimmaillut naamaani, mutta parta ei näytä niin hyvältä kuin haluaisin. Sain selville, että vastoin yleisiä ennakkoluuloja partaa ei kannata trimmata tai siistiä kasvatusvaiheessa. Esimerkiksi Beards.org neuvoo olemaan kokonaan ajamatta ensimmäisen kuukauden ajan. Pitänee jemmata kaikki parranajovehkeet kellariin ja kaivaa ne sieltä vasta ensi vuoden puolella.

Miksi sitten kasvatan partaa? En kehtaa myöntää tämän hektisen miesten naamakarvamuodin vaikuttavan tähän projektiin, mutta kehtaan myöntää olevani epävarma omasta miehisyydestäni. Mikä olisi olisikaan apu tähän kuin parran kasvatus ja salilla käynti?:)

Mieleeni on tullut myös nallemaisen ulkonäon tavoittelu. Minusta ei saa ainakaan hetkessä sixpack-atleettiadonista ja mallipojalta en edes halua näyttää, joten yritetään sitten skarpata ulkonäön suhteen vähän toiseen suuntaan. Tosin myös kilot putoavat hiljalleen ja uskoisin niiden lähteneen rasvana ja sen puolesta puhuvat ainakin puntteja nostellessa lisääntyneet voimat.

Muita syitä parran kasvatukseen ovat myös kaljuuntuminen ja arven peittäminen parralla. Kaljun ja parran yhteyttä en oikein osaa selittää, mutta ne kuuluvat yhteen. Leikkausarpi kaulassa taas saa minut näyttämään linnakundilta ja katutappelijalta, mitä en halua.

Ja paras syy on parran kasvatukseen on tietenkin sen kasvattaminen ihan puhtaasti huvin vuoksi!